Aloitin uuden LC:n. En tiedä löytyykö tälle lukijoita, mutta katsellaan. :) Vapaasti vaan lukemaan ja kommentoimaan.

LC SPENCER

En ole antanut kuulua itsestäni moneen kuukauteen, ja olen oikeasti pahoillani. Vanhempani erosivat ja menin asumaan pariksi kuukaudeksi Amerikkaan isäni kanssa. Sillä välin koto-Suomessa siskoni onnistui saamaan TS2:n tilttiin ja poisti sen konelta. Sain kuulla siitä melkein heti, ja ajattelin tulla ilmoittelemaan tänne, mutta sitten se jotenkin unohtui kun oli niin paljon muuta tekemistä. Pari viikkoa myöhemmin koko kone menikin sitten nurin. Windows XP:n C-asema formatoitiin, kaikki vuosien varrelta otetut kuvat, musiikit, ladatut - ihan kaikki - hävisivät. En voi siis millään jatkaa enää Mendezien tarinaa. Viimeisimpien osien kohdalla into oli jo loppu, mutta nyt voisin pelata taas vähän enemmänkin - siis silloin kun se ei ole enää mahdollista. Olen para aikaa asentamassa TS2:sää uudestaan, enkä tiedä pitäisikö aloittaa uusi LC. Kaikki on ihan auki vielä. :S Pahoittelen.

-Mila

Radolassa osallistuin Miss City kisaan, joka oikeesti vei kaiken ajan. Tein kolmea huonetta 6 tuntia, ja nyt olen aivan poikki. Ensi viikoksi pitäisi lukea neljään kokeeseen, joten simssille ei nyt jää pahemmin aikaa. Latauskansiossani on nyt about 3000 ladattua, joten downloadsejakin pitäisi vähän siivoilla. :) En tiedä tarkalleen millon seuraava osa tulee, mutta lupaan panostaa siihen enemmän kun näihin yliopisto-osiin. En vain tykännyt yhtään tehä niitä. :D

MISS CITY - ALYENORA WINTOUR
Keittiö on melkein samanlainen kun Mendezeillä, koska tykkään nykyisestä niin paljon. :D

On tullut pidettyä vähän taukoa taas. Peli-into väheni kun aloin Radolassa pyörimään vähän ahkerammin. :D Muutenki kokeita on ollut nyt melkein joka viikko, ja ensi viikollakin on 3 koetta tiedossa. Photobucket lakkasi toimimasta, eikä suostu ladata kuvia enää profiiliini. Sen takia en ole viitsinyt vaivautua väkertämään osaa. En tiedä mitään muuta sivustoa jolla voisin ladata enemmän kuin yhden kuvan kerrallaan. En jaksanut pelata yliopistolla kovin ahkerasti, mutta sain Michel ja Tammyn vihdoin läpi yliopiston. Pistän tähän nyt vain pari kohokohtaa, joten nyt ei ole tavanomaista suihkunkorjaamista ja ruuanlaittoa ollenkaan. :D Mutta joo, osaan. -> (jjoo, sekainen on. :))



Michel oli juuri aloittanut Senior -vuotensa, ja Tammy oli vain yhden simspäivän perässä. Nyt heillä oli vihdoin aikaa hieman hellittää ja viettää kahdenkeskistä aikaa. :D



Michel oli onnensa kukkuloilla. Se oli ollut kummankin ensimmäinen kerta. Michel katsoi hymyillen vaimonsa nauravia kasvoja. Pian yliopisto olisi taaksejäänyttä elämää. Michelin ajatuksia kuitenkin varjosti perijän taakka. Oliko hän tarpeeksi vastuullinen?


Päiviä myöhemmin Tammy tajusin olevansa raskaana (ja minä tajusin, että siskoni on ladannut teiniraskaushackin. huoh.) Hän ei ollut varma mitä hänen pitäisi tehdä. Ainakin Michelille pitäisi kertoa..


Odottaessaan Michelin saapuvan takaisin kämpille, päätti hän katsoa suoran fudislähetyksen. Hän oli alkanut voimaan pahoin, ja halusi pikimmiten puhua raskaudesta Michelin kanssa. Yhtäkkiä puhelin pärähti soimaan.


Tammy ponkaisi nopeasti sohvalta säikähtäessään puhelimen äkkinäistä ääntä. Samalla hän oli lähellä oksentaa. Tuntui kuin hänen sisuskalunsa olisivat velloneet vapaina hänen sisällään.



Pian Tammy käsitti, että vauvalla ei ollut vatsassa kaikki kunnossa. Jokin oli pahasti pielessä. Hän yritti hoiperrella puhelimelle, mutta se oli erittäin vaikeaa kivun kouristellessa sisäpuolelta.



Tammy tajusi saaneensa keskenmenon. (minnelie vauva sitten hävisikään..) Vaikka hän ei aluksi olisikaan halunnut lasta näin nuorena, purskahti hän itkuun. Sain juuri keskenmenon. Tammy ajatteli hiljaisena ja järkyttyneenä. Michelkaan ei ollut vielä tullut kotiin. Mitä hän nyt sanoisi?


Siinä samassa Michel kiiruhti luennolta ja näki tulevan vaimonsa itkevän lohduttomana.
"Tammy, mikä on hätänä..? Miksi itket?" Michel kysyi huolestuneena.
Hermostuneena utelusta Tammy päästi suustaan ilkeän kommentin, jota ei todellakaan tarkoittanut. "Jätä minut rauhaan! En halua nähdä sinua!"
Michel kavahti askeleen taaksepäin ja äimisteli Tammyn outoa käytöstä. Mitä oli tapahtunut?

"Tammy, jotain on selvästi tapahtunut. Voit kertoa siitä minulle. Voit olla myös varma, että en hylkää sinua, mitä ikinä asia koskeekaan."


Tammy pyyhkäisi kyyneleensä ja katsahti miestään, joka näytti hieman kärsivältä. Tammyn suunpielet väpättivät hieman. Pian suu kääntyi pieneen hymynkareeseen, vaikka silmät vuodattivat kyyneleitä entistä tiuhempaan. Tammy käveli lähemmäs Micheliä ja veti tämän luokseen. "Kaikki on hyvin, kunhan olet siinä, vieressäni."
Tammy halusi sysätä syrjään ikävän tapahtuman, vaikka hänen pitäisi mennä hetimiten lääkäriin.

2 kk:n päästä


Michel oli suorittanut yliopiston erinomaisin arvosanoin. Nyt hänen pitäisi vain soittaa lyhyt puhelu, ja lähteä taksilla takaisin Kaunialaan..


Michel ei kuitenkaan voinut jättää Tammya hyvästelemättä, joten tämä odotti kärsivällisesti, että Tammy palaisi luennoltaan. Michel ja Tammy hyvästelivät toisensa - vain väliaikaisesti.


Pian Michel näppäili puhelimeen taksikeskuksen numeron. Hän palaisi vihdoin takaisin Kaunialaan.


With terrible clothes. :p


Michelin lähdön jälkeen Tammyn huonovointisuus palasi. Hän epäili välittömästi, että oli toistamiseen raskaana.

(seuraavat kuvat jotka oli tarkotus laittaa tähän, eivät jostain syystä ole enää valokuvakansiossa. joten selostan ilman kuvia :o)


Tammyn epäilyt osoittautuivat tosiksi. Hän kuitenkin valmistui päivää myöhemmin yliopistosta, joten hänellä ei ollut mitään hätää. : D Tammy soitti taksin ja lähti Kaunialaan, missä Michel jo odottikin häntä. Tammylla olisi niin paljon kerrottavaa..


Tiedän. Osa oli surkea, lyhyt, kuvia oli suppeasti, tekstit tönköt.. mutta tämän teinkin 15 minuutissa. Normaali osan tekoon menee noin 2 tuntia. :D
Kaikenlainen palaute on ihan tervetullutta. Voi huoletta töksäyttää suoraan, en pahastu. :) Tiedän, että teiniraskaushackia ei kai saisi käyttää, mutta onhan tässä sääntöjä ennenkin rikottu..

Kuvia on sen verran paljon, että päätin jakaa tämän kahteen osaan. :D Tällä hetkellä valitsemani perijä on suorittanut 2 ensimmäistä yliopisto vuotta. :) Osa saattaa vaikuttaa aika kiireiseltä, koska raapustin tämän osittain kiireessä. :D


Ääniä tuli aika tasaisesti Mayalle, Natalyalle ja Michelille. Kaikki olivat mielestäni ihania, enkä osannut millään päättää. :( Löysin kuitenkin kivan näköisen simin yhdelle heistä puolisoksi, joten se pitkälti määräsi, kenet heistä kolmesta valitsen perijäksi. Nicolette ja Nicholas lähtivät siis samantien kohti kotia.


Michel tuijotti näyttöpäätettä silmiä räpäyttämättä. Oli vaikea päätös valita pääaine. ;> Michel päätyi kuitenkin historian opiskeluun.


Maya ryntäsi koneelle Michelin jälkeen. Hän valitsi pääaineekseen muistaakseni matematiikan. En muista minkä Natalya valitsi. :D


Kampukselle päästyään Michel oli viihtynyt paremmin kuin hyvin langan päässä. Muutama tunti vierähti kepeästi puhelimen äärellä jutellen. Ettei vain olisi tyttöystävä hakusessa. ;>


Tyttöystävä ehdokkaita Michelillä kuitenkin riitti! Tämäkin punakutrinen mutruhuuli keimaili Michelin edessä häpeilemättä. :D


Michel ei kuitenkaan voinut sietää punapäitä, ja jätti tytön flirtit kylmästi huomioimatta. Hänellä oli tähtäimessä jo joku muu, ainakin puhelinlaskuista päätellen.


Maya sen sijaan oli hautautunut kampuksen vapaa-ajan viettoon tarkoitettuun huoneeseen lukemaan tentteihin. Hän oli käynyt jo monilla luennoilla, ja lähes nautti opiskelusta.


Natalya ei voinut opiskelu pahemmin kiinnostaa, eihän hän ollut alunperin vapaaehtoisesti yliopistolle tullutkaan. Opiskelun sijaan hän kehitti smalltalkia lähes jokaisen kampuksen pojan kanssa, ja vihdoin hän tapasi pojan, jonka kanssa juttu luisti. ;>


Natalya sai myös ensimmäisen suudelmansa kyseiseltä pojalta.


Natalya ja Edward (kyseinen mies ylempänä, keksin nimen koska en muista miehen oikeaa nimeä :D) olivat innoissaan suunnitelleet jo tulevaisuuttaan, mikä ei kampuksella onnistuisi. Natalya päätti keskeyttää opintonsa ja palata Kaunialaan Edwardin kanssa.


Hemaisevine jumppa-asuineen Natalya kiirehti Kaunialaan lähtevään taksiin, Edward perässä. Natalyasta ei siis ainakaan tule perijää. :( Valinta oli oikeasti vaikea! ;o



Maya ja Michel olivat nyt kaksistaan, ja muuttivatkin vuokrataloon yliopistoalueen laitamille. Puhelimia oli edelleenkin vain yksi, ja puhelimen käytöstä syntyi vähän väliä pieniä kinasteluja sisarusten välille. Mayakin oli bongannut mieleisensä ja juttu näytti luistavan. :)


Michel vilkuili sivu silmällään vähän väliä siskoaan, joka pälätti puhelimessa jo kolmatta tuntia.
Eikö sisko ymmärtänyt, että hänenkin pitäisi välillä vuodattaa asioitaan puhelimessa..? Odotellessaan omaa vuoroaan Michel pänttäsi tuleviin tentteihin.


Kampuksella Michel sai huomata, että kokkaustaidoista oli hyötyä. Maya oli kehottanut veljeänsä kokkailemaan juustoleipiä enemmänkin, koska heille oli tulossa vieras läheisestä asuntolasta. ;>



Doniksi itseään esitellyt mies saapui pihaan rennosti tallustellen. Nähtyään Mayan, ei Don epäillyt heittäytyä tämän kaulaan. ;> Don kuitenkin kertoi olevansa hyvin kiireinen opiskelujensa lomassa, eikä ehtisi kovin usein nähdä. Maya nyökkäsi ymmärtäväisenä, ja kysyi, tahtoisiko Don tulla heille lounaalle.
Don katsahti maata ja yskäisi. "Minun todella pitäisi kiirehtiä luennolle nyt.. sovitaanko, että soitan sinulle kun aikaa liikenee?"
Maya nyökkäsi yhä, vaikka oli silminnähden pahoillaan asiasta.


Etteivät juustoleivät vain olisi jääneet syömättä, kutsui Michel oman vieraansa kylään. Tummahiuksisen naisen nimeksi paljastui Tammy Fleig. (taisin napata tämän saman simin edelliseen legacyynikin. :D) Parin suhteet olivat erinomaiset, eikä Michel turhaan aikaillut näyttää tunteitaan.


Michel moiskautti tytön huulille mojovan suukon, joka oli myös hänen ensimmäisensä.


Michel ehdotti Tammylle yhteenmuuttoa. Tammy nauroi iloisesti ja kysyi, oliko kyseessä vitsi.
Michel pudisti päätään hämmästyneenä. "Miksi olisi?"
Tammyn ilme muuttui vakavammaksi ja hän punastui. "Anteeksi, olit siis tosissasi." Tammy kakoi kurkkuaan nolona. "No jos se on sinulle ok, kai minä voisin."
Michelin mieli kohosi hetkessä taivaisiin, ja tämä rutisti tyttöä hellästi toivottaakseen tämän tervetulleeksi.


Tammy sai kokea pienen muutoksen ulkonäössään ja kuteissaan. ;> Nätti tyttö. Michel ja Tammy tulivat hyvin juttuun, mutta käyttäytyivät toisinaan kuin teinit konsanaan. :D


Tammyn viimeisetkin epäluulon häiveet Michelistä katosivat savuna ilmaan. Poikahan oli ihan kunnollisen oloinen. Epäröimättä Tammy hyppäsi Michelin syliin ja halasi tätä tiukasti. Michel ei tietenkään pistänyt vastaan. :)



Nuori pari omi sohvan kokonaan itselleen, ja viettivät hempeitä hetkiä Mayasta välittämättä.. x) Tammy oli kauttaaltaan rakastunut veikeän oloiseen Micheliin ja Michel päin vastoin Tammyyn.



Maya loi heihin mulkoilevia katseita. "Hankkisitte huoneen.."
Hän oli jopa maininnut asiasta veljelleen, mutta hän ei näyttänyt kuuntelevan.



Toisaalta Mayaa vain harmitti, ettei Don ollut ottanut yhteyttä häneen ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Siitäkin oli jo puoli vuotta. Jopa Donin ajattelu sai hänen mielensä kärsimään.



Alakuloisena ja masentuneena Maya jätti kaksikon sohvalle kuhertelemaan ja päätti karistaa yliopiston tomut jaloistaan. Tässä tilassa hän ei mitenkään pystyisi opiskelemaan. Surullisena Maya käveli kadulla odottelevaa taksia päin ja sulki oven perässään.


"Kaunialaan, kiitos." Maya mumisi ja katsahti viimeisen kerran opiskelijakämppää.


Tammy päätti ottaa niskastaan kiinni ja päästä taas opiskelun makuun. Lopputyön tekemisessä kesti tunteja, mutta oli se sen arvoista. :)



Tammy koetti soveltaa taitojaan esseeseen, mutta sen jälkeen Tammylla oli yhä turhautuneempi olo.
"Eihän tästä tule mitään!" Tammy vaikeroi ja huokaisi syvään turhautuneena.


Tosin samapa se ahertaako esseen parissa vai kirjan ääressä. Tammy ei kylläkään saanut rauhaa karjuvalta yliopiston liikuntamaikalta.
"PUNNERRUKSIA ALKULÄMMITELYKSI 50, SEN JÄLKEEN VATSALIHASTREENIÄ 10 MINUUTIN AJAN." Nainen karjui kovaan ääneen ja saneli ohjeita. "EIKÖ SANA KUULU!?"
Tammy sätkähti hämmentyneenä, mutta totteli käskyjä.


Michel ei pistänyt pahakseen, vaikka Tammy suorittikin treeninsä olohuoneessa. ;>


Michel oli suorittanut vihdoin ja viimein ensimmäisen lukuvuotensa. ;> Hän palkitsi itsensä upouudella kitaralla, jonka kuvaa en nyt muistanut ladata. :s


Muutamaa tuntia myöhemmin myös Tammy oli saanut suoritettua ensimmäisen vuotensa. Michel kahmaisi tyttöystävänsä lämpimään syleilyyn ja onnitteli tätä hymyillen leveästi.
"Teimme sen" Michel virnuili. "Enää 3 vuotta jäljellä."


Michel risti omat kätensä Tammyn käsiin ja katsahti tämän hopeansävyisiä silmiä.
"Tammy, haluaisin kysyä sinulta erään tärkeän kysymyksen."
Tammy räpytteli silmiään ihmetellen. "Niin..?"


Michel polvistui tyttöystävänsä eteen ja kaivoi taskustaan samettisen rasian.


"Tuletko vaimokseni?"
Tammy huokaisi ihastuksissaan. Michel oli juuri kosinut häntä!



Epäröimättä Tammy otti kultaisen sormuksen pehmusteelta ja sujautti sen sormeensa.
"Se on täydellinen" Tammy huokaisi ja hukutti tulevan miehensä halauksiin.


"Tammy Mendez" Michel hymyili onnellisena. "Ellet sitten halua pitää omaa sukunimeäsi?"
"Mendez kuulostaa hyvältä" Tammy nauroi ja painoi huulensa Michelin huulia vasten.
"Rakastan sinua."

Tämä siis oli vasta a) osa. B) osa tulee sitten kun kerkeän sen tekemään. :)