Noniin, ensimmäinen osa on sitten tässä. :D Kuvia on huima määrä ja sen takia osan tekoonkin kuluu tuplasti normaalia enemmän aikaa. En suosi kovin lyhyitä osia, koska itse ainakin pidän enemmän pitkistä. :) Pitemmittä puheitta ensimmäiseen osaan:


Ana Mendez. Ana oli lopen kyllästynyt hänen sisällään kalvavaan kateellisuuteen ja päätti aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä. Viimeiset perintörahansa hän käytti kohtalaisen kokoiseen tonttiin ja pieneen tönöön mikä pihalle pystytettiin. (ks. Ana Mendez minihistoria :D) Hän oli hyvin epävarma muutostaan tähän pieneen kylään. Sim Citykin sijaitsi kymmenien kilometrien päästä tästä peräkylästä, eikä Ana ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että Kaunialaan kannattaisi jäädä pysyvästi.


Jäämä rahoilla ei paljoa saanut, mutta ainakin Analla olisi nyt katto pään päällä. Minkäänlaisiin tapetteihin ei ollut varaa, ja vessankin tapetit ovat ilmaiset.. :)


Ana päätti heti turvautua ennustaja eukon antamaan apuun miesten etsinnässä. Hän toivoi vierelleen vaaleaa miestä, jolla olisi hyvä hyvä kunto. Rahaa oli kuitenkin vain rajoitettu määrä..


..mikä ruttuturpa. :D Ana muljautteli silmiään ja hyvästeli miekkosen nopeasti.
"Ei. Ei. Ei sinne päinkään."


"Jospa voisit kokeilla vielä kerran." Ana naurahti.
"Luulen, että suurempi rahalahjoitus saattaisi auttaa minua näkemään selvemmin..." eukko virnuili ja hieroi käsiään ahneesti.
Ana kurtisti kulmiaan pettyneenä, mutta vippasi eukolle muutaman satasen.
"Luulisi tämän riittävän! Tässä ovat melkein kaikki säästöni." Ana valitteli.
Eukko katsahti rahamäärää huvittuneena. "Ei alkuunkaan."


Taivaalta tipahti tällä kertaa tämä harmaahapsinen vanhus. Ana pudisti uudemman kerran päätään. Ei toivoakaan. Hän ei tulisi koskaan löytämään Sitä Oikeaa.


Hieman pettyneenä Ana palasi sisätiloihin ja soitti taksin hakemaan hänet Kaunialan keskustaan.
Ehkä minua nyt onnistaa.. Ana ajatteli toiveekkaana.


Saavuttuaan paikan päälle Ana tarkasti jokaisen tontin sopukan hyvännäköisen miehen toivossa, mutta jälleen Ana joutui pettymään. Oli hiljaista kuin hautausmaalla, ja ainoat tontilla olijat olivat naispuolisia.


Pian tontille käppäili yksi miespuolinenkin, mutta mies ei täyttänyt Anan tiukkoja ulkonäkökriteerejä. En todellakaan suostuisi tuijottelemaan tuota pärstää lopun elämääni.. Ana värisi inhosta. Hän tiesi olevansa pinnallinen, mutta pysyi silti päätöksessään.



Ana päätti käydä katsastamassa vaatekaupan tarjonnan kun miehiä ei kerran näyttänyt tontille ilmaantuvan. Nuhjuisten riepujen keskeltä hän löysi oikean helmen.
Ana riensi sovituskoppiin ja pyörähti peilin edessä ihastuksissaan.
"Tämän minä ostan vaikka viimeisillä pennosillani!" Ana hymyili tyytyväisenä. Päivä ei ollutkaan mennyt täysin mönkään.


Juuri nyt Ana ei jaksanut ajatella muuta kuin kurnivaa vatsaansa, joten hän päätti palata takaisin kotiinsa. "Ehkä voisin vielä koettaa sen eukon palveluja.."  Ana totesi mielessään.


Tultuaan takaisin kotiin, hän näki taksin ikkunasta, kuinka valkoinen vieras piski kuopi hänen pihanurmeaan.


Ana kiitti kuljettajaa kyydistä ja läimäytti rahat tämän käteen. Hän ponkaisi ulos taksista kuin salama ja alkoi räyhätä koiralle.
"HUS! HÄIVY! SINÄ ET MAITANI KUOKI!" Ana kiljui kauhuissaan. Hän ei ollut koskaan pitänyt koirista, noista haisevista karvakasoista, jotka eivät totelleet käskyjä. Se oli varmaa, että hänen taloonsa ei yksikään koira astuisi tassullaan.
Vihreätakkinen nainen mulkaisi Anaa paheksuen. Eiväthän koirat ymmärtäneet mikä oli oikein ja mikä väärin, jos niille ei oltu opetettu sitä pienestä pitäen.


Ana lähes kihisi raivosta. Hän ei ollut koskaan kuvitellut elämänsä olevan tälläistä.


Täytettyään kuopan ja kupunsa Ana soitti deittipalveluun uudemman kerran.
Tällä kertaa eukko näytti tajuavan Anan mielikuvat paremmin.
"En halua miestä, joilla nenä on wiiiu ja suu kuin mwaaah." Ana elehti käsillään.


Tontille tupsahti vihdoinkin hyvän näköinen mies, mutta valitettavasti ei-NPC. :/


Heti ensimmäiseksi Ana kysyi miehen rahatilannetta. Se olisi hyvin tärkeää puolison valinnassa.. Mies kertoi olevansa varsin varakas ja omistavansa koiran.
Silloin Anan mielenkiinto lopahti. Mies piti koirista, hän ei.
Tämä tummanpuhuva miekkonen kuitenkin viihdytti Anaa pitkään tarinoinnillaan, ja Ana alkoi pitää miehestä yhä enemmän.


Ilta alkoi pimetä hyvää vauhtia, ja miehen oli aika lähteä kotiin. Ana ei olisi millään halunnut päästää miestä kynsistään.


Mies hivuttautui lähemmäs Anaa ja painoi tämän rintaansa vasten. "Tapaamme vielä" mies kuiskasi salaperäisesti ja moiskautti Anan poskelle hellän suudelman.


Miehen mentyä menojaan Ana tajusi, ettei ollut pyytänyt miehen puhelinnumeroa.
"Mitä ajattelinkaan! Emme ehkä näe enää koskaan.." Ana ajatteli murtuneena. Nyt hän ei voisi ottaa mieheen yhteyttä millon halusi. Eihän hän edes tiennyt missä mies asuisi tai oliko hän ylipäätään kotoisin edes Kaunialasta.


Ana kuitenkin päätti ryhdistäytyä ja selasi sanomalehdestä työpaikkailmoitukset -palstan. Lehdessä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään työpaikkaa, mikä liittyisi kokkaukseen tai ruuanlaittoon. Ana huokaisi syvään ja taitteli lehden sivuun. Hän halusi päivän olevan nopeasti ohitse..


Entistä turhaantuneempana Ana kömpi peiton alle ja painoi pään tyynyynsä.
"Ehkä huomenna on parempi päivä." Ana uskotteli itselleen.


Kaikki oli mennyt täydellisesti putkeen. Aamulla herättyään Ana päätti soittaa viimeisen kerran raha-ahneelle eukolle, ja käytti kaikki säästönsä saadakseen unelmien kundin. Koko päivä oli vierähtänyt tämän vaaleaverikön kanssa jutellessa. Miehen nimi oli Darren Smith. (<- pelini on englanniksi nykyään, en ole tehnyt tätä simiä itse.. :o)


Darren kertoi olevansa sinkku, työtön ja varakas. Anan mielestä jokin ei täsmännyt tässä yhtälössä.. Mies oli paremman näköinen kuin Beckham ja silti sinkku. Mies oli varakas, mutta työtön.. mistä rahat sitten olivat peräisin..? Ana pähkäili, mutta antoi asian olla. Darren oli täydellinen pakkaus.


Darren oli ollut koko yön Anan seurana kadulla istumassa. Nyt Anan täytyi kuitenkin lähteä töihin. Hän oli aidosti onnellinen.
Darren.. odotahan kun pääsen töistä! Ana naurahteli itsekseen ja vilkutti iloisesti taka-alalle jäävälle Darrenille. (ainiin, Ana sai väliaikaisesti töitä opetusalalta. :D)


Ensimmäinen työpäivä oli sujunut erinomaisesti. Hän työskenteli ala-aste ikäisten lasten kanssa, mikä oli hänestä viihdyttävää. Ana rakasti lapsia, vaikkei ollut sitä aikaisemmin tiennytkään.


Huomattuaan oven ulkopuolella olevat ruusut, Ana oli yhtä myytyä tyttöä. Darren olisi hänelle Se Oikea.


Päästyään sisälle Ana näppäili puhelimeen Darrenin numeron.
"Ole kotona, ole kotona.." Ana toivoi mielessään puhelimen tuutatessa.


Darren oli iloinen, että Ana oli ottanut yhteyttä niin pian.
"Oliko kovakin ikävä?" Darren kiusoitteli ja halasi Anaa tiukasti rutistaen.
Ana hymyili ja punastui. "Oli. En ole ajatellut juurikaan muuta tavattuani sinut." Ana oli häkeltynyt. Hän tajusi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän todella sai tuntea rakastavansa.




Darren liikutti kättään kohti Anan kasvoja ja korjasi roikkuvan hiussortuvan korvan taakse peittämästä Anan kasvoja. Ana tarttui Darrenin lämpimään käteen ja katsahti tämän taivaansinisiä silmiä.
"Darren, olen miettinyt..en päästä ihmisiä kovin helposti lähelleni, vaikka olisin tuntenut heidät vuosia.." Ana aloitti ja takelteli puheessaan. "Mietin vain, haluaisitko muuttaa luokseni asumaan?"
Darren vilkaisi olkansa yli tuota pikku murjua, johon hänen pitäisi muuttaa.
"Ehkä tosiaan voisimme saada pikku talostasi viihtyisän sopen perheellemme."
Anan silmät suurenivat ja hän miltei purskahti itkuun - onnesta. "Oletan, että vastauksesi oli myöntävä." Ana hymyili leveästi ja hyppäsi Darrenin syleilyyn.


Darren ja Ana viihtyivät kadulla pitkään. Ilta oli jo vaihtunut yöksi, kun he vielä vaihtoivat pitkiä hartaita suudelmia. Pian ensimmäiset vilun väreet kuitenkin kulkivat pitkin kummankin selkäpiitä. Darren hytisi ja vinkkasi, että olisi parempi mennä sisälle jatkamaan puuhia.


Ennen puuhien jatkamista Darrenille kuitenkin tehtiin pienoinen stailaus, ja kammottavat lasit lähtivät lätkimään. :D


Myös pappamainen entinen asukokonaisuus sai väistyä nykyisen tieltä.


Darrenin tuomilla rahoilla oli myös mahdollista laajentaa taloa. (n. 30 000§, kuvassa on päivä, koska laitoin rakennustilassa yön päiväksi, että näkisin rakentaa. :D Kuten kuvasta huomaa, pelitila on juuri pimenemässä. x))


Ja takaisin parin puuhiin. Ana ja Darren olivat päättäneet edetä nopeasti, ja suutelivat ja koskettelivat toisiaan lähes tauotta.



Molemmat olivat samaa mieltä siitä, mitä halusivat. Darren painautui Anan vartaloa vasten ja painoi huulensa vasten Anan täyteläisiä huulia. Pitkän, märän suudelman jälkeen Darren otti hieman etäisyyttä ja kuiskasi Anan korvaan; "Oletko valmis?"
Ana hehkui ja nyökkäsi.
(anteeksi puvunvaihdos! :s)


Pelehtimis-tuokion jälkeen Ana oli entistä häkeltyneempi. Hän oli juuri.. hän oli juuri harrastanut SITÄ Darrenin kanssa. Se oli ollut hänen ensimmäinen kertansa, eikä hän varmasti tulisi koskaan unohtamaan, ei varmasti.


Kun Darren ja Ana saivat aikaiseksi nousta vällyjen alta, Darren yllätti Anan kysymyksellä, mitä Ana viimeiseksi odotti.
"Ana, minä rakastan sinua." Darren katsoi Anaa suoraan silmiin ja hymyili hieman.
"Minäkin sinua, Darren." Ana hätkähti itsekin sanojansa. Ne olivat tulleet kuin tykin suusta, eikä hän ei ollut edes ajatellut asiaa. Hän tosiaan rakasti Darrenia.
"Sen halusinkin kuulla." Darren naurahti ja jatkoi: "Tuletko vaimokseni, Ana Mendez?"


Analla kesti hetki tajuta, mitä Darren oli juuri sanonut, mutta tajuttuaan hän kiljaisi ilosta ja hypähti Darrenin syliin ihastuksissaan.
"Tulen, tulen minä!" Ana nauroi ja rutisti Darrenin lähes kuoliaaksi.
(olin jättänyt vahingossa erityistapahtumien kuvauksen päälle, joten en saanut kuvaa kosinnasta :s)


Aamulla Darren huomasi heräävänsä tyhjässä sängyssä. Ana oli lähtenyt töihin, mikä harmitti häntä. Hän olisi halunnut kokata aamiaista tulevalle vaimolleen. Sen sijaan hän tyytyi tekemään aamiaista vain itselleen, eikä siitäkään näyttänyt oikein mitään tulevan. :D Hella leimahti liekkeihin.


Onneksi keittiöön oli hankittu palohälytin, ja pahimmilta vaaratilanteilta vältyttiin.
Darren pudisti päätään ja painoi pään käsiinsä.
"Miten voisin tehdä ruokaa Analle, kun en osaa tehdä sitä edes omiin tarpeisiini!" Darren tiuskaisi lähinnä itselleen.



Päivä ei muutenkaan sujunut kuin ruusuilla tanssi Darrenin kohdalla. Ana oli näköjään kärsinyt aamupahoinvoinnista ja pönttöön oli tullut tukos. Sitten valkoinen karvakasamme kävi tervehtimässä tontilla, ja kaivoi kuopan muistoksi.


Anakin tuli töistä parahiksi, ja auttoi Darrenia rempallaan olevien asioiden korjauksessa.
Ana sai myös ylennyksen, ja rahaa tuli ihan mukavasti. :D


Darren päätti tehdä kihlatulleen päivällistä, juustopastaa (kiitos meralle, en olisi muistanut suomennosta! :D) ja juuri kun kaikki näytti menevän putkeen..



..hella alkoi jälleen käryämään! Taas jouduttiin turvautumaan palokunnan avuihin.
Anaa hellan palaminen ei jaksanut enää hetkauttaa, eihän se ollut enää kovinkaan uutta Mendezin perheessä..


Darren luetteli lähes jokaisen mahdollisen kirosanan ja äyskähti hellalle pahantuulisesti.
"Sinä romu, voisit edes joskus armahtaa meitä amatöörikokkaajia!"


Työmatkallaan Ana oli poikennut apteekin kautta ja ostanut pari raskaustestiä. Kummatkin näyttivät positiivistä. Ana oli lähes pyörtynyt järkytyksestä; hän oli raskaana jo 18-vuotiaana!
Aluksi hän oli ajatellut elämänsä olevan ohi, mutta näki nyt siinä positiivisiä asioitakin. Nyt hänen täytyi vain kerätä rohkeutta kertoa se Darrenille. Heillä ei ollut ollut puhetta lapsien hankkimisesta..


Ana päätteli, että Darren oli parhaimmalla päällä tämän saadessa syötävää. Ehkä hän voisi kokata Darrenille jotain, ja silloin ottaa raskauden puheeksi.


Mutta kuinkas kävikään.. :D HUOH! Tämä varmaan neljäs kerta jo. ;D



Darrenin ja Anan asetuttua pöytään syömään, Ana koetti kehittää jonkinlaista puheenaihetta parin välille.
"Heh, en taidakaan olla enää tämän perheen ainut, joka kärventää ruuat." Ana naurahti ja katsahti tulevaa miestään, jonka naamalla hän oli näkevinään vihertävää väriä. (ettei vain olisi ruuan mausta johtuvaa..)
"Meidän olisi ehkä syytä opetella kokkaamaan." Darren tokaisi pilke silmäkulmassa. "Sitten kun saamme lapsia, heille ei välttämättä palaneet pöperöt maistu." Darren kakoi leipää kurkustaan ja jätti yli puolet leivästään lautaselle ja poistui pöydästä nopeasti omiin puuhiensa pariin.


Ana ei ollut saanut aikaiseksi kertoa Darrenille raskaudesta. Hän oli kuitenkin tulkinnut Darrenin puheet siten, että tällä ei ollut mitään perheenlisäystä vastaan. Hän oli itsekin avoimin mielin, mutta raskauden huonot puolet hän havaitsi liiankin nopeasti. Jopa laskujen maksu alkoi käydä selän päälle.


Heidän talonsa eteen kaarsi rämä ja vanhan näköinen auto. Silloin Ana tajusi, että Darren oli saanut töitä. Darren ei ollut kuitenkaan kertonut, mitä teki työkseen..
Vaikka moni asia painoi hänen mieltään, vilkutti hän miehelleen iloisesti.
Darren loi katseen Anan suuntaan ja naurahti.


Jostakin syystä Anasta tuntui, että oli juuri nolannut itsensä olemalla tekopirteä.
"Darren on varmasti huomannut, että jokin on vialla.. ehkä hän jo tietää, että olen raskaana!" Ana pähkäili.



Darrenin palattua töistä Ana riensi syleilelemään miestään. "Minulla on sinulle asiaa", Ana oli sanonut. Ana lappasi ruokaa lautaselleen Darrenin ihmetellessä, mistä nyt on kyse.
"Darren, en tiedä, oletko huomannut.." Ana aloitti hitaasti.
Darrenin mielenkiinto heräsi ja hän tapitti Anaa sinisillä silmillään. "Olenko huomannut.. mitä?"
"..vatsani on kasvanut melkoisesti."
"Kyllä minä sen olen huomannut", Darren sanoi. "Mitä sitten? Pientä treeniä ja pääset taas entisiin mittoihisi."
Ana ei ollut uskoa korviansa. Eikö Darren ole vieläkään huomannut, että hän on raskaana??
"Darren, kyse ei ole siitä."
"Haluat pitää pienen pömppiksesi..? Se on ihan okei, Ana. Rakastan sinua, ei väliä miltä näytät."
Ana läimäytti kädellä päätään.
"Olen raskaana." Ana pamautti.


Darren ja Ana olivat keskustelleet asiasta pitkään sinä iltana, milloin Ana otti raskautensa puheeksi. Darren järkyttyi aluksi hieman, mutta iloitsi kovasti, että perheeseen saataisi ensimmäinen lapsi. Siitä illasta oli nyt jo pari kuukautta. Ana aavisti synnytyksensä olevan jo hyvin lähellä, sillä lapsivesi kasteli lakanat kauttaaltaan. Hän yritti herättää Darrenin pienillä töytäyksillä, mutta mies nukkui kuin tukki.
"DARREN!" Ana huudahti.


"Mmm.. mitä nyt kulta?" Darren käänsi kylkeään ja haukotteli.
"Synnytykseni käynnistyi!"
Darren ponkaisi nopeasti peittonsa alta ja säntäsi vaimonsa tueksi. Ana oli päättänyt synnyttää kotonaan, mutta kätilöä ei ehditty kutsua paikalle. :D


Maailmaan putkahti suloistakin suloisempi tyttölapsi, jolle annettiin nimeksi Adele.


Tuore isä oli innoissaan perheen uudesta vauvasta.
"Miiiissä on isi? Miiissä on isi?" Darren piilotteli kasvojaan käsiensä takana.


"No mutta täällähän se isukki on!" Darren lässytti esikoiselleen, joka ei luultavasti ymmärtänyt mitään. :D



Hoitopöytään ei perheellä ollut varaa, joten kovinkin usein Adelen vaihdetut vaipat jäivät lojumaan lattialle, kunnes joku ne jaksoi siivota. :D Ana oli lopen uupunut. Hän ei ollut pitkään aikaan nukkunut täysiä yöunia. Adele herätteli vähän väliä öisin ja vaati ruokintaa. Ana ei silti valittanut. Hän rakasti lastaan, ja oli koko ajan tiennyt mitä oli odotettavissa synnytyksen jälkeen.


Darrenkaan ei näyttänyt olevan täysin tyytyväinen elämäänsä. Suihkua jouduttiin korjailemaan alituisesti, eikä korjaajaan ollut varaa. Pienen kamppailun jälkeen suihku kuitenkin saatiin jälleen toimimaan.


Ylennyksen myötä tulleella rahatukulla perhe sai sisustettua taloa lisää. (ihanaa kun peli ei ole niin helppoa, kun rahaa on vähän. :D Safyaneilla rahaa tuli jokaisesta välistä ja peli oli ehkä vähän liiankin helppoa välillä. x))


Tälläinen talo on tässä vaiheessa.



Oli ihan pakko laittaa kuva. :D 6. tulipalo tällä hellalla.


Ana oli kuitenkin päättänyt, että hänen perheensähän ei söisi kärventynyttä ruokaa. Ruoka-ainekset alkoivat kuitenkin olla lopuillaan, joten Ana tyytyi tekemään hampurilaisia. :'D



Rankan työpäivän jälkeen Darrenilla oli yllätys rakkaalleen. He viettivät pienimuotoiset häät olohuoneessa, koska isoihin häihin ei ollut varaa. :/



..ja kyllä, Anan toinen raskaus koitti. :)


Perheeseen saatiin toinen tyttö, jonka nimeksi annettin Yvonne. Toisen raskauden myötä Ana oli päättänyt, että 2 lasta riittäisi hänelle.


Samana iltana vietettiin myös perheen esikoisen, Adelen, syntymäpäiviä.


Adelessa on paljon äitinsä näköä. :) Ainakin huulet&nenä ovat selvästi periytyneet.


Darren oli missannut molemmat tapahtumat, ja tultuaan töistä, hän käveli suoraan lastenhuoneeseen tervehtimään uutta tulokasta.
"Hei pikkuinen" Darren hymyili isällisesti.


Darren oli myös innoissaan esikoisensa kasvupyrähdyksestä.
"Noniin, Adele, haluaisitko oppia jotain hauskaa?"


Darrenin käsitys hauskasta oli kävelyn opettelu, jonka Adele oppi todella nopeasti mahtimaidon avulla. Mutta Adelen käsitys hauskasta oli..


..xylofonin pimputtelu. :) Oi kun on suloinen. :D


Kun lapset olivat painuneet unten maille, tämä pariskunta puuhaili jotain aivan muuta. (:


Tähän väliin tyrkkään kuvan uudesta WC:stä. :D


Molemmat näyttivät herätessään siltä, että kaikki heidän elämässään oli täydellisesti. Pian perheeseen putosi kuitenkin sellainen uutispommi, mitä kukaan ei osannut odottaa. (en edes minä :o)


Perheen tontilla käväisi myös tämä vakiovieras. :o)


Kyllä, Ana söi kuin hevonen, nukahteli minne sattui ja kärsi aamupahoinvoinnista. Ei lienee kovin vaikea arvata mikä on kyseessä.. :)


Ana oli tyystin unohtanut Yvonnen syntymäpäivät, joten pikku-Yvonnelle ei hankittu kakkua. :/


Yvonnestakin tuli ylisöpö. :D <3

Tällä kertaa taidan jättää tämän tähän kohtaan, vaikka kuvia olisi vielä ainakin 1 sivullinen photobucketissa. Jätän ne sitten ensi kertaan. Kirjoitusvirheitä ja muitakin pikku virheitä saattaa tekstissä esiintyä, mutta korjaan niitä sen mukaan kun huomaan. :)
Olisi ihanaa jos kommentoisitte. =)