Raitapaita-housut yhdistelmä on poisonpinklemonssista, joka on kuitenkin tällä hetkellä poikkeuksellisesti pienellä huoltokatkolla. Oranssi asu on brunon käsialaa MTS2:sta.
Alunperin meinasin mahduttaa nämä loputkin kuvat viime osaan, mutta siitä olisi tullut niin pitkä, ettei kukaan olisi jaksanut lukea sitä loppuun. :D Tämä on kuitenkin vielä samaa iltaa, kuin Yvonnen kasvukuvassakin. Samana iltana kasvoivat molemmat, Adele ja Yvonne.
Adelesta tuli todella söpö pusuhuulia myöten. :) (rakastan isoja huulia hieman tummempi ihoisilla)
Taloa laajennettiin sen verran, että Adelelle saatiin rakennettua oma pieni soppi, jossa tehdä läksyjä päivisin ja nukkua öisin. Omasta mielestäni huone on aika söpö. :> Aika yksinkertainen kylläkin. (:
Yvonne kilpaili vanhempiensa huomiosta jatkuvasti, eikä halunnut turhaan köllötellä kehdossaan. Muu perhe sai todeta moneen kertaan, että pikku tytöstä lähtee valtava ääni. :D
Talven ensilumet satoivat maahan. Samana päivänä kuin Adele ja Yvonne viettivät syntymäpäiviään, peittyi tontti raskaaseen lumivaippaan. Kesti vain muutama tunti kuin ovi oli jo muurautunut kiinni runsaan lumen tulon takia.
Ensilumen mukana tallusteli myös tämä frakkipukuinen pikku otus. (:
Adele heräsi ensimmäistä kertaa omassa huoneessaan, omasta sängystään. Oli aikainen launtai-aamu. Hän hieraisi silmiään ja ja katsoi ikkunasta ulos.
Adele otti pari askelta ikkunaa päin ja tapitti äimistyneenä pihalle.
"ISÄ! ÄITI! LUNTA! ENSILUMI ON SATANUT!" Adele kiljahti innoissaan ja juoksi vaatekaapille vaihtamaan lämpimämpiä vaatteita päälleen.
Adelella oli selvä suunnitelma. Hän viettäisi koko päivän ulkona, isänsä kanssa.
Odotellessaan isänsä suoriutuvan aamurutiineistaan Adele mylläsi lumeen lumienkelin. Hän oli kovin innoissaan lumen näkemisestä.
Darren taas ei ollut niinkään innostunut lumessa riehumisesta. Hän oli suunnittelut viettävänsä lauantai-aamunsa rauhallisesti sängyssä lämpimien vällyjen välissä. Hänen pieni esikoistyttärensä oli kuitenkin vaatimalla vaatinut lumiukon rakennusta.
Adele näytti suoriutuvan malliikkaasti isompien pallojen pyörityksestä, joten Darren arveli tytön pärjäävän itsekseen. Lumiukon rakentaminen alkoi pikku hiljaa kiinnostaa isäukkoakin, ja niinpä molemmat rakensivat omaa kyhäelmäänsä. (:
Adele vilkaisi sivusilmällään mitä hänen isänsä oli saanut aikaiseksi, ja hämmästyksekseen sai hän huomata, että isäukon lumiukko oli kuin klooni hänen omastaan..
"ISÄ, SINÄ MATKIT MINUA!" Adele naurahti ja muotoili pehmeästä lumesta pallon, minkä hän heitti suoraan päin isänsä kasvoja.
Vikkelin jaloin Adele viipotti karkuun ja lällätti isälleen.
"LÄLLÄLLÄÄ! MÄÄÄMMIKOURA! ET SINÄ OSUISI VAIKKA SEISOISIN MILLIN PÄÄSSÄ SINUSTA." Adele kikatti. Darren nauroi mukana ja tähtäsi tarkasti yrittäen osua edes kerran, mutta epäonnistui siinä.
Adelen harmiksi isän työt alkoivat juuri pahaan aikaan. Adele jäi murheissaan tuijottamaan isänsä jälkeen.
"Kulta, tulen kyllä illaksi kotiin." Darren sanoi ja paijasi esikoisena päälakea. "Pyydä äitiäsi leikkimään kanssasi."
Pieni kyynel vierähti Adelen poskelta alas valkoiseen hankeen. Ei äiti ikimaailmassa leikkisi hänen kanssaan lumisotaa tai ylipäätään mitään muutakaan. "Etkö voisi jäädä?"
Darren pudisti päätään ja ja moiskautti pienen suukon tyttärensä poskelle. "Nyt minun täytyy mennä."
Adele päätti kuitenkin kysyä äidiltään asiasta. Lumisotaan Ana ei suostunut, mutta lupautui hän sentään tuomaan Yvonnen pihalle leikkimään.
Adelen mielestä Yvonnesta ei ollut kuitenkaan mitään iloa. Eihän hän osaa muuta kuin syödä lunta. Adele nurisi mielessään.
Puolentunnin päästä Anaa alkoi jo paleltamaan ja käski lapset sisälle. Nyt hän saisi jatkaa rauhassa kotitöitänsä.
Tai no - ei aivan. Yvonne parkui lähes tauotta ja vaati äitinsä huomiota. Anaa alkoi jo väsyttämään ainainen parkuminen. Noh, sellaista se lastenhoito on. :)
Jopa vessassa käyminen sai hänen päänsä aivan pyörälle. Sitä sai jo pelätä sikiön puolesta. :/
Tähän väliin tunkaisen tämän. :D Mielestäni niin suloinen kuva. :)
Yvonne oli erittäin vaikea lapsi, ainakin Anan mielestä. Ana yritti pitää Yvonnen tyytyväisenä, mutta joutui maksamaan siitä oman hyvinvointinsa kustannuksella. (Ana melkein kuoli nälkään :s)
Avioliittovuosinaan Darrenin kanssa Ana oli todella ymmärtänyt vihkivalan viisauden.
Rakkauden osoittaminen niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä oli välttämätöntä. Hän olisi luultavasti romahtanut lopullisesti jo kuukausia sitten, mutta aviomiehensä tuella hän oli pärjännyt näinkin pitkälle ilman pahempia komplekseja.
Nyt Ana osasi jo nauraa pikkuisensa vastaanvänkäämiselle. Kävelyn opettelu ei sujunut ongelmitta, mutta se olisi hyvin palkitsevaa ennen pitkää. (:
Kesken opetuksen Anan 3. synnytys käynnistyi. Darren rynnisti keittiöön kovaa vauhtia kuullessaan Anan kovaäänisen valittelun.
3. lapsi oli poika. :) Vauva sai kasteessa nimen Arturo Miguel Mendez. (annoin 2 etunimeä erään ystäväni mukaan 8) Espanjalaisen ystäväni nimi on Arturo Miguel Valles Lopez)
2 päivää lensivät kuin siivillä. Yvonnen syntymäpäivät koittivat, ja kakkukin ostettiin. Adele oli kovin innoissaan pikkusiskonsa kasvusta. Nyt hän saisi samankokoisen leikkikaverin. (:
Yvonnesta kasvoi nätti tyttö. :> Sääli, että kuvanlaatu on aika kehno. Pelini tekee tätä joskus. :D
Samaan syssyyn Arturo Miguelkin vietti syntymäpäiviään. ;)
Lopputulos oli suloinen pieni nappisilmä. :)
Tässä vielä parempi kuva, vaikka hampaat tunkevatkin leuasta läpi. :D
Tämä vauva tosiaan oli vahinko. O_O En todellakaan suunnitellut neljättä vauvaa, ja olin jo aikeissa hankkiutua eroon Anasta yllätyksellisen perheenlisäyksen johdosta, mutta tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Analla oli paljon selittelemistä miehelleen, koska he olivat alunperin sopineet kahdesta lapsesta. Taisivat pillerit jäädä väliin enemmän kuin kerran. x/
Jo toisena koulupäivänään Adele tuuletti kympin todistustaan. Se oli tullut selväksi, ettei Adele ollut perinyt äitinsä surkeaa laskupäätä. Yvonne katsoi kateellisena siskonsa reaktiota. "Kyllä minäkin tuohon pystyn!" Yvonne päätti tsempata koulussa entistä enemmän.
Kyllä, pitihän hyvästä numerosta päästä vähän leijumaankin. :)
Ana oli iloinen tyttärensä hyvän koulumenestyksen puolesta.
"Niin sitä pitää kulta, tiesin että pystyisit siihen!"
Myös Arturolle opetettiin kävelyn jalo taito. :D Koska vanhemmat olivat kiireisiä, täytyi Adelen tyytyä ruokaan mitä jääkaapista ikinä sattuikin löytymään.
Ana ja Darren päättivät rikkoa stereotyyppisiä lajitteluja. Ana kiehnäsi lattialla korjailemassa astianpesukonetta, kun Darren puolestaan kokkaili räiskäleitä.
Jostain syystä Yvonne iloitsi vesisateen näkemisestä..? o_O
Ana ei ollut päässyt urallaan kovinkaan paljon eteenpäin jatkuvien raskauksiensa takia. Kotona oli kuitenkin aina kovin leppoisaa. Hän vietti päivät kahdestaan pienen taaperopoikansa kanssa harjoittaen kummankin taiteellista puolta.
Tämä päivä kuitenkin poikkesi muista. Anan 4. synnytys alkoi, eikä kukaan ollut kotona, jos vaikka jotain sattuisi..
Onneksi perheen esikoinen, Lara, syntyi maailmaan ilman ongelmia. :) Ana syleili vastasyntynyttä lämpimästi ja naurahti Laran suloiselle katseelle.
Vain tuntia myöhemmin lapset juoksivat innoissaan sisälle. Yvonnekin oli vihdoin saavuttanut kympin todistuksen. :)
Arturo Miguelin syntymäpäiviä vietettiin varsin koruttomasti, koska syntymäpäiväkakkuun ei yksinkertaisesti ollut rahaa. :D Perheen piti myydä joitain huonekalujansa, että Arturo saisi oman sängyn.
Pienen vaatestailingin jälkeen. :) Übersöpö pieni poika. ^_^
Arturo ei ollut lainkaan väsynyt, joten muiden mennessä nukkumaan, jäi hän lukemaan ruuanlaittoa. :D
Seuraavana päivänä oli vuorostaan Adelen syntymäpäivät :'D Näille synttäreille ei näy tulevan loppua.
Adelesta tuli todella nätti. ^^ Noppa arpoi perhetavoitteen. Adele pitää parrakkaista ja blondeista miehistä, mutta mustahiuksiset simit eivät oikein iske. (:
Tässäpä tämä osa tällä kertaa. :) Haluaisin tietää mitä mieltä olette - tässä osassa oli aika paljon hyppelyä, joten en ole itse aivan varma tämän osan laadusta. ^^''
Kommentit