Kuvia on sen verran paljon, että päätin jakaa tämän kahteen osaan. :D Tällä hetkellä valitsemani perijä on suorittanut 2 ensimmäistä yliopisto vuotta. :) Osa saattaa vaikuttaa aika kiireiseltä, koska raapustin tämän osittain kiireessä. :D


Ääniä tuli aika tasaisesti Mayalle, Natalyalle ja Michelille. Kaikki olivat mielestäni ihania, enkä osannut millään päättää. :( Löysin kuitenkin kivan näköisen simin yhdelle heistä puolisoksi, joten se pitkälti määräsi, kenet heistä kolmesta valitsen perijäksi. Nicolette ja Nicholas lähtivät siis samantien kohti kotia.


Michel tuijotti näyttöpäätettä silmiä räpäyttämättä. Oli vaikea päätös valita pääaine. ;> Michel päätyi kuitenkin historian opiskeluun.


Maya ryntäsi koneelle Michelin jälkeen. Hän valitsi pääaineekseen muistaakseni matematiikan. En muista minkä Natalya valitsi. :D


Kampukselle päästyään Michel oli viihtynyt paremmin kuin hyvin langan päässä. Muutama tunti vierähti kepeästi puhelimen äärellä jutellen. Ettei vain olisi tyttöystävä hakusessa. ;>


Tyttöystävä ehdokkaita Michelillä kuitenkin riitti! Tämäkin punakutrinen mutruhuuli keimaili Michelin edessä häpeilemättä. :D


Michel ei kuitenkaan voinut sietää punapäitä, ja jätti tytön flirtit kylmästi huomioimatta. Hänellä oli tähtäimessä jo joku muu, ainakin puhelinlaskuista päätellen.


Maya sen sijaan oli hautautunut kampuksen vapaa-ajan viettoon tarkoitettuun huoneeseen lukemaan tentteihin. Hän oli käynyt jo monilla luennoilla, ja lähes nautti opiskelusta.


Natalya ei voinut opiskelu pahemmin kiinnostaa, eihän hän ollut alunperin vapaaehtoisesti yliopistolle tullutkaan. Opiskelun sijaan hän kehitti smalltalkia lähes jokaisen kampuksen pojan kanssa, ja vihdoin hän tapasi pojan, jonka kanssa juttu luisti. ;>


Natalya sai myös ensimmäisen suudelmansa kyseiseltä pojalta.


Natalya ja Edward (kyseinen mies ylempänä, keksin nimen koska en muista miehen oikeaa nimeä :D) olivat innoissaan suunnitelleet jo tulevaisuuttaan, mikä ei kampuksella onnistuisi. Natalya päätti keskeyttää opintonsa ja palata Kaunialaan Edwardin kanssa.


Hemaisevine jumppa-asuineen Natalya kiirehti Kaunialaan lähtevään taksiin, Edward perässä. Natalyasta ei siis ainakaan tule perijää. :( Valinta oli oikeasti vaikea! ;o



Maya ja Michel olivat nyt kaksistaan, ja muuttivatkin vuokrataloon yliopistoalueen laitamille. Puhelimia oli edelleenkin vain yksi, ja puhelimen käytöstä syntyi vähän väliä pieniä kinasteluja sisarusten välille. Mayakin oli bongannut mieleisensä ja juttu näytti luistavan. :)


Michel vilkuili sivu silmällään vähän väliä siskoaan, joka pälätti puhelimessa jo kolmatta tuntia.
Eikö sisko ymmärtänyt, että hänenkin pitäisi välillä vuodattaa asioitaan puhelimessa..? Odotellessaan omaa vuoroaan Michel pänttäsi tuleviin tentteihin.


Kampuksella Michel sai huomata, että kokkaustaidoista oli hyötyä. Maya oli kehottanut veljeänsä kokkailemaan juustoleipiä enemmänkin, koska heille oli tulossa vieras läheisestä asuntolasta. ;>



Doniksi itseään esitellyt mies saapui pihaan rennosti tallustellen. Nähtyään Mayan, ei Don epäillyt heittäytyä tämän kaulaan. ;> Don kuitenkin kertoi olevansa hyvin kiireinen opiskelujensa lomassa, eikä ehtisi kovin usein nähdä. Maya nyökkäsi ymmärtäväisenä, ja kysyi, tahtoisiko Don tulla heille lounaalle.
Don katsahti maata ja yskäisi. "Minun todella pitäisi kiirehtiä luennolle nyt.. sovitaanko, että soitan sinulle kun aikaa liikenee?"
Maya nyökkäsi yhä, vaikka oli silminnähden pahoillaan asiasta.


Etteivät juustoleivät vain olisi jääneet syömättä, kutsui Michel oman vieraansa kylään. Tummahiuksisen naisen nimeksi paljastui Tammy Fleig. (taisin napata tämän saman simin edelliseen legacyynikin. :D) Parin suhteet olivat erinomaiset, eikä Michel turhaan aikaillut näyttää tunteitaan.


Michel moiskautti tytön huulille mojovan suukon, joka oli myös hänen ensimmäisensä.


Michel ehdotti Tammylle yhteenmuuttoa. Tammy nauroi iloisesti ja kysyi, oliko kyseessä vitsi.
Michel pudisti päätään hämmästyneenä. "Miksi olisi?"
Tammyn ilme muuttui vakavammaksi ja hän punastui. "Anteeksi, olit siis tosissasi." Tammy kakoi kurkkuaan nolona. "No jos se on sinulle ok, kai minä voisin."
Michelin mieli kohosi hetkessä taivaisiin, ja tämä rutisti tyttöä hellästi toivottaakseen tämän tervetulleeksi.


Tammy sai kokea pienen muutoksen ulkonäössään ja kuteissaan. ;> Nätti tyttö. Michel ja Tammy tulivat hyvin juttuun, mutta käyttäytyivät toisinaan kuin teinit konsanaan. :D


Tammyn viimeisetkin epäluulon häiveet Michelistä katosivat savuna ilmaan. Poikahan oli ihan kunnollisen oloinen. Epäröimättä Tammy hyppäsi Michelin syliin ja halasi tätä tiukasti. Michel ei tietenkään pistänyt vastaan. :)



Nuori pari omi sohvan kokonaan itselleen, ja viettivät hempeitä hetkiä Mayasta välittämättä.. x) Tammy oli kauttaaltaan rakastunut veikeän oloiseen Micheliin ja Michel päin vastoin Tammyyn.



Maya loi heihin mulkoilevia katseita. "Hankkisitte huoneen.."
Hän oli jopa maininnut asiasta veljelleen, mutta hän ei näyttänyt kuuntelevan.



Toisaalta Mayaa vain harmitti, ettei Don ollut ottanut yhteyttä häneen ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Siitäkin oli jo puoli vuotta. Jopa Donin ajattelu sai hänen mielensä kärsimään.



Alakuloisena ja masentuneena Maya jätti kaksikon sohvalle kuhertelemaan ja päätti karistaa yliopiston tomut jaloistaan. Tässä tilassa hän ei mitenkään pystyisi opiskelemaan. Surullisena Maya käveli kadulla odottelevaa taksia päin ja sulki oven perässään.


"Kaunialaan, kiitos." Maya mumisi ja katsahti viimeisen kerran opiskelijakämppää.


Tammy päätti ottaa niskastaan kiinni ja päästä taas opiskelun makuun. Lopputyön tekemisessä kesti tunteja, mutta oli se sen arvoista. :)



Tammy koetti soveltaa taitojaan esseeseen, mutta sen jälkeen Tammylla oli yhä turhautuneempi olo.
"Eihän tästä tule mitään!" Tammy vaikeroi ja huokaisi syvään turhautuneena.


Tosin samapa se ahertaako esseen parissa vai kirjan ääressä. Tammy ei kylläkään saanut rauhaa karjuvalta yliopiston liikuntamaikalta.
"PUNNERRUKSIA ALKULÄMMITELYKSI 50, SEN JÄLKEEN VATSALIHASTREENIÄ 10 MINUUTIN AJAN." Nainen karjui kovaan ääneen ja saneli ohjeita. "EIKÖ SANA KUULU!?"
Tammy sätkähti hämmentyneenä, mutta totteli käskyjä.


Michel ei pistänyt pahakseen, vaikka Tammy suorittikin treeninsä olohuoneessa. ;>


Michel oli suorittanut vihdoin ja viimein ensimmäisen lukuvuotensa. ;> Hän palkitsi itsensä upouudella kitaralla, jonka kuvaa en nyt muistanut ladata. :s


Muutamaa tuntia myöhemmin myös Tammy oli saanut suoritettua ensimmäisen vuotensa. Michel kahmaisi tyttöystävänsä lämpimään syleilyyn ja onnitteli tätä hymyillen leveästi.
"Teimme sen" Michel virnuili. "Enää 3 vuotta jäljellä."


Michel risti omat kätensä Tammyn käsiin ja katsahti tämän hopeansävyisiä silmiä.
"Tammy, haluaisin kysyä sinulta erään tärkeän kysymyksen."
Tammy räpytteli silmiään ihmetellen. "Niin..?"


Michel polvistui tyttöystävänsä eteen ja kaivoi taskustaan samettisen rasian.


"Tuletko vaimokseni?"
Tammy huokaisi ihastuksissaan. Michel oli juuri kosinut häntä!



Epäröimättä Tammy otti kultaisen sormuksen pehmusteelta ja sujautti sen sormeensa.
"Se on täydellinen" Tammy huokaisi ja hukutti tulevan miehensä halauksiin.


"Tammy Mendez" Michel hymyili onnellisena. "Ellet sitten halua pitää omaa sukunimeäsi?"
"Mendez kuulostaa hyvältä" Tammy nauroi ja painoi huulensa Michelin huulia vasten.
"Rakastan sinua."

Tämä siis oli vasta a) osa. B) osa tulee sitten kun kerkeän sen tekemään. :)