5. osa saatiin vihdoin kehiin. :) Olo ei ole kaikista parhain, flunssa vaivaa ja rankka liikuntatunti takana. Kuumetta nousi 38 astetta, nokka aivan tukossa ja kurkusta ei pihahda ääntäkään. Puolipökerryksissä tätä siis kirjoittelen. :) Ehkä jotain saan silti aikaiseksi.



Nicholas kasvoi potkupuvusta ulos, ja taputteli innokkaana käsiään. Nyt hän voisi kokkailla leikkiuunillaan muffineita. ^^


Tämän näköinen nuori herra Nicholaksesta tuli. :)


Nicholas vietti mielellään aikaa ukkinsa kanssa. Yhteiset nyrkkeilysäkkiin hakkaamis tunnit olivat kovasti Nicholaksen mieleen.


Nicholas oli innoissaan shakkilaudasta omassa huoneessaan. Monta tuntia vierähti shakkia pelaillessa. :D


Mayakin oli saavuttanut taaperoiän, mutta en löytänyt kuvaa, missä pikkuisen synttäreitä vietettiin. :(


Arturolle keittiö oli kodin sydän, paikka, jossa hän viihtyi parhaiten. Hän valmisti kaikkea gourmet ruuasta hampurilaisiin.



Uuden talon keittiöönkin oli vihdoin hankittu kunnon ruokapöytä, jossa kaikki keskustelivat äänekkäästi ilman pöytätapoja. :) Arturo oli selvästi jostain näreissään, ja temppuili leipälautasensa (ja kasvojensa) kanssa.


Keittiössä vietettiin useimmiten myös perheenjäsenten syntymäpäiviä. Oli tullut Darrenin aika kohdata rypyt. :)



Darrenista tuli ihan komea vanhus. ;) Ilman ylähuulea vain. :D


Samana iltana selvisi myös, että Melanie odotti kolmatta lastaan Arturolle. :) Melanie oli osittain hämmentynyt. He olivat alunperin puhuneet vain kahdesta lapsesta..


Väsymys väijyi Melanieta lähes koko ajan. Raskauden aikainen pahoinvointikaan ei ollut kovin harvinaista.


Vatsa jatkoi kasvamistaan, eikä Melanie edes yrittänyt peitellä entistä hämmentyneempiä kasvojaan.


Vaikka Melanie oli Arturon tavoin hyvin lapsirakas, sai kolmas perheenlisäys hänet epäröimään.
"Arturo.. en ole varma pärjäänkö.. tunnen olevani huono äiti." Melanie parahti.
Arturo katsoi vaimoaan hymyillen ja kietoi kätensä tämän ympärille.
"Sinua parempaa äitiä ei ole olemassakaan." Arturo odotti tulevaa synnytystä kuin kuuta nousevaa.


Eipä aikaakaan kun synnytys koitti.


Melanie vääntelehti kasvojaan kivusta. Arturo oli juuri töissä, eikä tiennyt vaimonsa synnyttävän.


Melanie tunsi pikku hiljaa kivun hellittävän, ja huokaisi syvään.


Hänen käsillään lepäsi pienen pieni poika, jonka nimeksi annettiin Michel.


Melanie oli hyvin uupunut, eikä appivanhempien innostunut kiljahtelu parantanut oloa.


Onneksi vain pari tuntia myöhemmin Arturo sai aikaiseksi tulla kotiin. Hän toi perheelle lähes 4000§ ylennyksen myötä, ja oli nyt tienannut 10 000§ lakiurallaan.


Nicholas oli huomannut, että vanhemmilla piti kiirettä kahden nuoremmaisen lapsen hoivaamisessa. Läksyt kuitenkin piti hoitaa, ja niinpä hän yleensä pyysi ukkiaan auttamaan läksyjensä kanssa.


Mallikkaasti ne yleensä hoidettiikin, ja aikaa jäi runsaasti muuhunkin.


Melanie oli aivan poikki. Michel ja Maya parkuivat öisin ja päivisin, eikä hänellä ollut mahdollisuutta nukkua täysiä unia. Arturokin kävi päivisin töissä, joten lastenhoito jäi yleensä Melanien harteille, joskin isovanhemmat olivat korvaamaton apu.



Tultuaan töistä, Arturo päätti piristää vaimoaan :) Avioliittonsa aikana Melanie oli saanut useasti todeta, miten tärkeää puolison tuki oli.


Melanie päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja karistaa loputkin raskauskilot lantioltaan.


Kovan treenin jälkeen Mel oli yltäpäältä hiessä, mutta tyytyväinen tulokseen. :D



Arturo oli sairastunut ruokamyrkytykseen, ja kyllä - Melanie taas raskaana! :D Ei ollut tarkoituksellista. :s  Vessoissa olikin tunkua 24/7.


Nicholaksen koulumenestys oli alkanut kärsiä tekemättömien kotitehtävien takia. :/ Mutta ei 7 missään nimessä huono numero ole. :)


Hmm.. Nicholas oli tuonut myös koulukaverinsa messiin. ;D Aika suloinen (valmiskasvo). :D




Mayasta kuoriutui nätti blondi, lähes veljensä näköinen. :o Kävisivät ihan kaksosista.


Ainakin minusta.. :D


Tänään oli aika viettää Michel syntymäpäiviä. Rasittavaa viettää näitä synttäreitä koko ajan. :D



Michelistä tuli vanhempien sisarustensa kaltainen. Blondi, harmaasilmäinen, sama ihonvärin ja samat kasvonpiirteet. :D Periaatteessa siis ihan sama kenet valitsisin perijäksi. Kaikki yhtä valmiskasvoja! :D Nyt pitää kyllä valita joku persoonallisemman näköinen puoliso.


Melanien synnytys käynnistyi tällä kertaa keittiössä. :D


Vielä viimeinen punnerrus.


Ja niin maailmaan putkahti blondi nro. 4. :) Mikä-lie blondikirous tätä perhettä vaivaa.. :o
Pienokainen sai nimekseen Nicolette.


Nicholas, Maya, Michel ja Nicolette saivat kuitenkin vielä yhden sisaruksen lisää, joka saa todellakin jäädä viimeiseksi. Tyttövauva, joka nimettiin Natalyaksi. :) Peri isänsä silmien- ja hiusten värin.  Ihonväristä en ole aivan varma..? :D


Darrenia ei näyttänyt synnytys kiinnostavan. Hän halusi pitää kunnostaan huolta, vaikka lepo olisi järkevämpi vaihtoehto hänen tilassaan. Darren sairastui töissään flunssaan, mikä paheni nuhakuumeeksi.


Darrenin täytyi keskeyttää juoksu hetkeksi. Hän tunsi olonsa heikoksi ja oli varma, että pyörtyisi pian jos ei saisi juotavaa. Ennen kun hän ehti ottaa askeltakaan, kaikki pimeni.


Darren menetti tajuntansa. Sydän lakkasi lyömästä, eikä hän enää koskaan heräisi. Juoksu koitui kohtalokkaaksi, vaikka Darren muuten hyväkuntoinen olikin.


Koko perhe - lähes - kokoontui eteiseen suremaan Darrenin kuolemaa.


Jäljelle jäi vain harmaa uurna, jossa Darrenin tuhkat olivat.


Ana oli autuaan tietätämätön miehensä kuolemasta, ja ehkä hyvä niin.


Vaikka pikku-Michel ei paljoa koko hössötyksestä ymmärtänyt, oli hänelle jäänyt syvät kaipaus ukkiaan kohtaan.


Elämä kuitenkin jatkui. Maya kohensi numeroitaan koulussa, vaikka ei ollutkaan täysin tyytyväinen 8½.


Nicholas sen sijaan tuuletti kymppiään..


..Melanie ylennystään..


..ja Arturo hieman hillitymmin - myöskin ylennystään. :)


En tiedä mihin tämäkin synttärikuva on kadonnut, mutta joka tapauksessa, Nicholas kasvoi teiniksi. :)



Sattumalta samana iltana vietettiin myös Michelin syntymäpäiviä! :D


Sekä kaksosten. :D Paljon onneeaa vaan. :)


Nicoletesta tuli viehättävän suloinen pörröpää. :)



Natalyasta tuli myös nätti loivine kikkuroinee. :D

Meinasin jättää osan kirjoittamisen kesken, koska oli niin huono olo, mutta sainpas tämän valmiiksi. :D Laadusta nyt en sitten tiedä, mutta ainakin yritin jotain kirjoittaa. :D Lauantaina alkaa hiihtoloma, ja lähdemme Himokselle, joten vähään aikaan ei tule uutta osaa. :)
Kommenttia saa pistää. (: