Nonniin. :) Varsinaista perijä-äänestystä ei siis ole tulossa, koska se hoitui jo. Perijäksi tulee Arturo Miguel Mendez. Tästä osasta tulee poikkeuksellisen lyhyt, kun vertaa muihin osiin. ;D Kuvia on silti n. 50.



Pikku-Larasta kasvoi vähän isompi vauva. (:


Ana ajatteli, että kunhan taapero on opetettu kävelemään, puhumaan ja käymään potalla, olisi aikaa rentoutua. Niinpä mahtimaidon avulla jo rutiineiksi muodostuneet puuhat saatiin hoidettua nopeasti. (älkää ajatelko kaksimielisesti. ;D)



Adelen lempipuuhiin kuului selvästi mesettäminen ja ruuanlaitto. Adele tiesi äitinsä olevan kiireinen, ja helpotti hieman tämän elämää auttamalla ruuanlaitossa. Ana tulisi vasta yömyöhään töistä kotiin, eikä rankan työpäivän jälkeen ruuanlaitto välttämättä kauheasti kiinnosta.


Jollakin muullakin näytti olevan rankka yö takana. Aamuherätykset ovat kaikista pahimpia. (:


(enmuistapojannimeä) Adele oli tullut koulusta tämän pojan kanssa. Heillä näytti menevän hyvin. Adele ei voinut olla nauramatta Alexin hupsuille mietteille. Adele oli kylläkin kuullut juoruja, että Alexilla olisi jo tyttöystävä.. mutta eihän se voisi pitää paikkaansa? Ei kai Alex muuten olisi suostunut Adelen kutsuun tulla kylään..
"Onko teillä ketään muuta kotona?" Alex huikkasi mukamas välinpitämättömästi. Adelea alkoi hymyilyttää.
"Vain siskoni, äitini ja isäni."


Muuta perhettä ei kuitenkaan näkynyt missään, joten Adele rohkaisi mielensä ja painoin itsensä Alexia vasten.


Halailu ei tainnut olla Alexin mieleen. Sen jälkeen hän oli juossut pihalle ja potkaisi roskapöntön kumoon. :/ Adele ei ollut huomaavinaankaan. Hän oli korviaan myöten ihastunut.


Adele käveli lähemmäs Alexia. Alex vilkaisi Adelea punastuen ja käänsi katseensa nopeasti maahan.
"Anteeksi, että kaadoin roskapönttönne! Halusin vain purkaa tunteitani johonkin.." Alex selitti nolona.
Adele hymyili hieman ja keräsi rohkeutta sanoa se, mikä hänen mieltään oli kaivertanut jo jonkin aikaa.
"Alex. Seuraavat sanani saattavat pilata kaiken, mutta en jaksa enää elää pohtien yhtä ainutta asiaa. Mitä tunnet minua kohtaan?"
Alex katsahti hätääntyneenä Adelea. Mitä hän voisi vastata?
"Minä..pidän sinusta."


Adele hymyili ilahtuneena ja ehdotti pientä suukkoa.. joka oli Adelen ensimmäinen. :)


Alex päätti kuitenkin ottaa jalat alleen ja hyvästeli Adelen nopeasti.
"Mitä tein väärin.." Adele pohti murheissaan. Hän oli vielä pitkään allapäin tapahtuneesta. Ehkä Alexilla tosiaan oli tyttöystävä.


Samana iltana vietettiin Yvonnen ja Laran syntymäpäiviä. :) Wohoo, järkyttävää biletystä. :D


Yvonnesta tuli oikein nätti kikkuroineen. (:


Larastakin tuli oikein suloinen isoine silmineen. <3



Nyt kun Lara ei enää tarvinnut kehtoa, olisi hänellekin pitänyt ostaa uusi sänky, johon perheellä ei valitettavasti ollut rahaa. :D Niinpä Adele ikäänkuin häädettiin pois. :/ Mielellään tyttö kuitenkin lähti.
Adele oli kuullut, että kampuksella olivat kaupungin parhaimman näköset kundit.


Nyt kun Adele oli jättänyt talon jälkeensä ja suunnannut yliopistoon, oli Yvonnella jatkuvasti tekemisenpuutetta. Suihkunkorjaaminenkin tuntui mukavalta ajanvietteeltä. :D


Arturo asutettiin Adelen vanhaan huoneeseen. Se oli Arturon mielestä hieman tyttömäinen, mutta ehkä se välttäisi - kunhan kaverit eivät tulisi huoneeseen.


Yvonne puolestaan joutui jakamaan huoneensa perheen kuopuksen, Laran, kanssa. Yvonnesta oli ihanaa, että päivä oli ohi. Hän vihasi viikonloppuja - ei koskaan mitään tekemistä ilman Adelea.


Talon ainut tietokonekin oli sanonut itsensä irti. Korjausyrityksistä huolimatta Yvonne ei onnistunut korjaamaan sitä.


Se oli viimeinen niitti. Yvonne soitti yliopistolle stipendien toivossa. Niitä tuli hyvästä koulumenestyksestä sekä 3x hyvistä taitopisteistä. (logiikka, ruuanlaitto, luovuus)


Samoihin aikoihin Arturo palasi koulusta ja kantoi kympin todistustaan ylpeänä kädessään.


Yvonne katsahti ihastuneesti taivaalle.
"Vihdoinkin vapaa! Nyt ymmärrän, miksi siskoni muutti pois kotoa."


Arturo oli kuskannut koulusta mukanaan tämän pienikokoisen daamin. Juttu ei kuitenkaan näyttänyt luistavan. :/
"En voi sietää tyttöjä! Aina te vain puhutte meikeistä ja barbeista."



Arturo oli pyytänyt äitiänsä korjaamaan tietokoneen. Jokin meni kuitenkin pahemman kerran vikaan, ja Ana sai sähköiskun sörkkiessään koneen osia. Arturo oli kauhuissaan. "Äiti! Älä kuole!"
Onneksi tästäkin selvittiin vain säikähdyksellä :)


Pianpa tuli Arturon syntymäpäivät. :)




Aijjai kun tuli söpö. :D Tässä siis tuleva perijä.


Arturon synttäreillä ei syötykään perinteistä syntymäpäiväkakkua, vaan juustokakkua! :) Täytti vatsankin huomattavasti tehokkaammin.



Seuraavana päivänä Ana käväisi lähellä masennuksen rajaa. Hän oli saanut potkut tarjoilijantyöstä. (väärä vastaus urakysymykseen. :D ai että inhoan näitä.)


Lara yritti pyytää äidiltään apua läksyjen kanssa, mutta Ana vain väänsi itkua. :/ Lara katsoi äitiään ihmeissään. "Äiti, mihin sattuu?"
Ana pyyhkäisi kyyneleensä ja naurahti.


"Olen täysin kunnossa!" Ana vakuutteli. "Käydäänpäs nyt katsomassa niitä sinun läksyjäsi."


Läksyjenteko sujui kuitenkin sutjakkaammin ilman itkevää äitiä. :D Ärsyttävää, kun simit keskeyttävät tekemisensä, että saisivat itkeä. o_O


Darren saavutti poliisiuran huipun ja samalla sai platinamielialan loppuelämäkseen. :)



Läksyjen jälkeen Lara ampaisi koneelle, kun hänen veljensä pelasi mielummin shakkia. Ana ja Darren olivat harkinneet koneen myymistä, koska lapset näyttivät viihtyvän liian hyvin näyttöpäätteen edessä.


Arturoa ei niinkään tietokonepelit näyttäneet kiinnostavan. Darren halusi puhua pojalle ehkäisystä - ja sen sellaisesta.
"Faija hei, kyllä mä nyt sen verran oon terveystiedon tunnilla kuunnellut." Arturo naurahti.
"Nämä asiat täytyy kuitenkin käydä läpi, jos ja kun tuot tyttöystäviäsi kyläilemään."


Arturoa ärsytti vanhempien touhotus, mutta ei siltikään jaksanut kimpaantua.
"Relaa nyt. En ole tähänkään asti kuin korkeintaan halaillut.." Arturo virnuili. "..ja mitä nyt pari suukkoa vaihtanut."


--




Ana oli saanut vanhan työpaikkansa tarjoilijana takaisin, kun Darren taas oli vapaaehtoisesti vaihtanut työpaikkansa urheilun pariin.


Arturo huomasi, että hänen äitinsä laiminlöi puutarhaansa. Hoitaessaan äidillensä kuuluvia askareita Arturo ansaitsi pronssisen taitomerkin. :)



Huh, nyt kaikki lapset ovat vähintään teini-ikäisiä. :D Larasta tuli oikein nätti. <3



Arturo ja Lara olivat sopineet lähtevänsä vanhempien sisariensa perään yliopistoon Laran syntymäpäivänä. Darren ja Ana takertuivat lapsiinsa ja lähes alkoivat itkeä ylpeydestä.
"Meidän pienet lapsemme ovat jo niin isoja.." Ana mutisi miehensä korvaan. "Tulen kaipaamaan heistä jokaista."
"Minä myös." Darren kuiskasi.


Lara pidätteli kyyneleitään. Hän ei ollut ollut missään yksin kovin pitkää aikaa. Lara oli varma, että hän tulisi kaipaamaan vanhempiaan.

Yliopistoon ->>

Tässäpä tämä taas. :) Kuvatekstit olivat aika lyhyet tässä osassa, koska halusin nämä kuvat vain alta pois. ;D Jatkossa panostan taas enemmän. Kommenttia olisi kiva saada. ^^<3